fbpx

Lisätulot, Työelämä, Yrittäjyys

Miten voitin pelkoni ja perustin oman yrityksen

miten voitin pelkoni ja perustin oman yrityksen

Jaa artikkeli!

Aloittaville yrittäjille tarkoitetussa infossa kouluttaja sanoi, että jokainen yrittäjä käy läpi ”haahuiluvaiheen” ennen lopullista perustamispäätöstä. Oma haahuiluvaiheeni kesti aika pitkään ja vaati useiden pelkojen voittamista.

(Postaus sisältää kumppaniyhteistyölinkin.)

Minä ja kaksi ”pieruveljeksiksi” kutsuttua poikaa viittasimme. Oli menossa yläasteen yhteiskuntaopin tunti, ja opettaja oli juuri esittänyt kysymyksen:

– Ketkä teistä voisivat joskus harkita oman yrityksen perustamista?

En tiedä, mikä sai minut viittaamaan, mutta en sitä kauaa harkinnut. Olin jo yläasteikäisenä vähän sellainen oman tieni kulkija: käytin vapaa-aikani uppoutumalla kirjoihin sekä ompelemalla ja neulomalla hulluna (mikä ei tuolloin 1990-luvulla vielä ollut muodikasta).

Vanhempani olivat töissä julkisella sektorilla, eikä lähelläni ollut malleja yrittäjyydestä. Jokin mielikuva itsenäisyydestä ja vapaudesta varmasti sai yläasteikäisen minäni kiinnostumaan yrittäjyydestä, ja sama mielikuva on siintänyt silmissä aina siitä lähtien.

Vastahakoinen tradenomiopiskelija

Olin koulussa tasaisen hyvä kaikissa aineissa – juuri sellainen kliseinen kympin tyttö. Lukion jälkeen tämä aiheutti valinnanvaikeuden: koska en ollut huippulahjakas missään tietyssä yhdessä asiassa, oli hankala valita, mitä opiskella.

Lopulta päädyin lukemaan ammattikorkeakoulussa liiketaloutta. Haa, liiketaloutta eli yrityksen toimintaa, siellä varmaan sisäinen yrittäjäni heräsi eloon? No ei.

Tuolloin parikymppisenä olin arvomaailmaltani melko ehdoton maailmanparantajahippi. Ajattelin mustavalkoisesti, että yritykset vain tähtäävät voiton tekoon keinolla millä hyvällä, ne ovat ”pahoja”.

Vaadittiin paljon pitempi polku yksityisyrittäjäksi syntymiseksi.

Vuodet kuluivat palkkatöissä

Tradenomiksi valmistumisen jälkeen olin useita vuosia palkkatöissä. Toimistotöissä kuitenkin hiersivät jotkin seikat: esimerkiksi joka ikisellä työpaikallani jouduin työskentelemään avotoimistossa.

Avotoimiston melu ja liikenne stressasivat, koska olen omaa rauhaa rakastava herkkä introvertti. Ajattelin, että olisi hienoa, jos voisi itse päättää, missä työskentelee.

Samoina palkkatyövuosina olin ryhtynyt kotonani tekemään mittavaa kaappienraivausprojektia. Elämän selkiyttäminen ulkoista ympäristöä raivaamalla innosti minua niin paljon, että hakeuduin lopulta vuonna 2014 ammattijärjestäjäkoulutukseen.

Koulutus oli superinnostava. Se oli myös vahva sysäys yrittäjyysaikomusteni vahvistumiselle: käytännössä ainoa keino työllistyä ammattijärjestäjänä olisi perustaa oma yritys.

miten voitin pelkoni ja perustin oman yrityksen
Polku yrittäjäksi vaati rohkeuden keräämistä.

Hapuilua ja startti kevytyrittäjänä

Ammattijärjestäminen oli kuitenkin alana hyvin uusi Suomessa, ja seurasin kollegoideni taistelua asiakkaiden löytämiseksi. Pelkäsin, löytäisinkö itse ammattijärjestäjänä riittävästi asiakkaita.

Haahuiluvaiheeni oli kuitenkin selvästi alkamassa: kävin ensin lyhyessä aloittavien yrittäjien infossa, sitten sivutoimisen yrittäjyyden kurssilla, sitten naisille suunnatulla yrityksen perustamiskurssilla.

Eräänä päivänä sain yhteydenoton: pieni järjestö halusi ammattijärjestäjän pitämään koulutuksen. Olin huippuinnostunut ja samalla jännittynyt. Sain ensimmäisen asiakkaani! Rekisteröidyin Ukko.fi-laskutuspalvelun käyttäjäksi, jotta pystyin laskuttamaan tämän keikan.

Tie kokopäiväiseksi yrittäjäksi ei silti vieläkään ollut selvä. Avioliittoni oli vaikeuksissa, ja avioero vuonna 2015 vei paljon henkistä energiaa. Tunsin, että ihmissuhteet pitää saada ensin järjestykseen ennen kuin pystyn tekemään uusia siirtoja työelämän puolella.

Opintovapaa auttoi irtautumaan

Viimeisin työpaikkani ennen yrittäjäksi ryhtymistä oli toimittajana lehtitalossa. Työskentelin siellä kuuden vuoden ajan. Ryhdyttyäni toimittajaksi yrittäjyysajatukset olivat edelleen mukana: tiesin, että suuri joukko toimittajia työskentelee freelancereina.

Olen kiitollinen ajastani tuossa lehtitalossa: etenin harjoittelijasta toimittajaksi sekä kokonaisen lehden tekoa koordinoivaksi tuottajaksi. Opin todella paljon journalismista. Kuitenkin kun vuodet vierivät, vaihtelunhaluinen minäni tuli yhä levottomammaksi.

Yrittäjyys kiinnosti minua. Nyt minulla olisi ollut selvä yritysideakin: olisin voinut lähteä freelance-toimittajaksi.

Pelot kuitenkin estivät: Saisinko riittävästi asiakkaita? Media-alan yritykset olivat kuluneina vuosina irtisanoneet paljon vakituisia toimittajia, ja markkinoilla oli paljon freelance-toimittajia kilpailemassa keskenään työkeikoista, joiden palkkiot olivat laskusuunnassa.

Vielä oli tiedossa lisää haahuilua ja kiertoteitä. Koska en uskaltanut tuosta vain irtisanoutua ja perustaa yritystä, päätin hakeutua opintovapaalle. Aloitin taloushallinnon opinnot ja mietin vakavasti jopa alanvaihtoa kirjanpitäjäksi.

Seinä vastassa

Opintovapaani alku sujui hyvin. Nautin, kun sain työskennellä omaan tahtiin kotona ja koulun kirjastolla.

Sitten tuli kuitenkin mutkia matkaan. Yksityiselämäni puolella oli vastoinkäymisiä, ja minulla alkoi olla vaikeuksia pysyä nopeasti etenevissä, vaativissa opinnoissani mukana.

Lukukausi päättyi, ja tein päätöksen, että en enää jatka opintojani.

Vuoden 2017 alussa olin aallonpohjassa. Olin keskeyttänyt opintoni, kokosin vielä itseäni muiden vastoinkäymisten jälkeen, en saanut enää aikuiskoulutustukea enkä mitään muitakaan tuloja mistään, en halunnut enää palata työpaikalleni samoihin tehtäviin joihin olin kyllästynyt – tunsin yksinkertaisesti olevani luuseri, joka on umpikujassa.

Viikot kuluivat ja olin aivan neuvoton.

Lopulta jostain pilkisti toivon valo. ”Olisiko nyt aika toteuttaa se unelma, joka sinulla on ollut niin pitkään? Perusta vihdoin oma yritys!” mietin. ”Nyt sinulla olisi tilaa sille elämässäsi.”

Tiikerinloikka tuntemattomaan

Lopulta koitti se hetki, kun uskalsin tehdä päätöksen haaveen toteuttamisesta. Perustaa yrityksen. Minulla oli tilaa elämässäni kokeilla uutta, ja säästöjä turvana.

Aloin ottaa selvää, mitä yrityksen perustaminen todella vaatii. Vielä piti kuitenkin päättää, mikä olisi yritysideani. Minullahan oli monenlaista osaamista.

Kirjoittaisinko lehtijuttuja, tekisinkö keikkoja ammattijärjestäjänä ihmisten kodeissa, tarjoaisinko talousassistentin palveluja vai pyrkisinkö peräti tekemään tuloja vanhalla blogillani?

Onneksi kotikaupungissani Helsingissä oli tarjolla yritysneuvontaa. Yritysneuvojan kanssa jutellessa sain päätettyä, että keskityn ensisijaisesti freelance-toimittajan työhön.

Sain selätettyä vanhat pelkoni. ”Eihän minun tarvitse taata jokaiselle Suomen freelance-toimittajalle hyvää toimeentuloa, riittää että saan tarpeeksi asiakkaita omalle yritykselleni!”

Käytännön asiat selvisivät yksi kerrallaan. Yrityksen perustamisilmoitukset viranomaisille, y-tunnuksen hankkiminen, vakuutusten ja kirjanpitäjän hankkiminen, starttirahan hakeminen.

Lopulta yritykseni aloitti virallisesti 1. maaliskuuta 2017. Parikymmentä vuotta sen jälkeen, kun opettajani sai minut ajattelemaan itseäni yrittäjänä, yhdeksän vuotta liiketalouden tutkinnon suorittamisen jälkeen ja kaksi vuotta kevytyrittäjäksi rekisteröitymisen jälkeen.

Pientä haahuilua – mutta olin niin ylpeä! Enkä ole päivääkään katunut ?

Oletko sinä harkinnut yrittäjyyttä? Oletko jo ottanut askelia siihen suuntaan?

Lue myös:

9 fiksuinta vinkkiä lisätulojen käyttämiseen

Näin aloitat shoppailulakon – 5 askelta mielenrauhaan

Raharetriitti Ranskassa oli intensiivisukellus sijoittamiseen

Jos olet kiinnostunut testaamaan siipiäsi kevytyrittäjänä, voit rekisteröityä tästä linkistä Ukon käyttäjäksi. Käyttämällä tätä linkkiä saat 50 euron bonuksen laskutettuasi vähintään 300 euroa (alv 0 %) Ukon kautta ja minä saan pienen bonuksen, joka auttaa ylläpitämään tätä blogia.

Jaa artikkeli!

Vastaa

Lataa maksuton kirjavinkkilista
Follow

Palautetta blogista

9 fiksuinta vinkkiä lisätulojen käyttämiseen

”Hyviä vinkkejä myös kokeneemmalle säästäjälle, säästäminen ei ole pelkästään kaikesta luopumista, kurjuuden maksimointia ja suurimman tuoton metsästystä. Joskus voi palkita myös itseään eikä pelkästään arvo-osuustiliä. ”

Näin aloitat shoppailulakon – 5 askelta mielenrauhaan

”Erinomaisia pointteja. Kunnon säästäjä menee kauppaan vain listan kanssa, ei kiertele kauppakeskuksissa ja maksaa käteisellä rahalla, jolloin heräteostokset minimoidaan. Suurelle osalle tylsää elämää, mutta tällä tavoin varallisuus kasvaa – jää enemmän säästöön ja osakkeisiin. ”

Tomi Salo, Suomen Osakesäästäjien hallituksen jäsen